MYRSKYLUODON MAIJA on elokuva, jonka aika on nyt. Se on voimakas kertomus nuoresta naisesta, joka puhkeaa kukkaan aikana, jolloin sellaista ei suotu naisille. Maija on kertomus, joka kaikkien pitäisi nähdä juuri nyt, kun meneillään on niin paljon väittelyä ja maailma on mullistuksen kourissa. Kertomus luo kuvan poikkeuksellisesta yksilöstä, joka sai merkillisten ja ankarien olosuhteiden kautta mahdollisuuden, jollainen kaikkien pitäisi saada. Saada olla oma itsensä niin henkisesti, seksuaalisesti kuin toiminnallisestikin, käyttää koko potentiaalinsa ja uskaltaa sanoa: ”Minä pystyn, minä osaan, minä uskallan”.

Elokuvan ytimen muodostaa päähenkilö Maijan suhtautuminen ympäröivään maailmaan, karuun luotoon, jolla hän on suorassa kosketuksessa luonnonvoimiin: mereen, kallioon ja rakkauteen. Maijan sisällä elävät rinnakkain sulassa sovussa vanhan, hitaasti hiipuvan maailman myytit, magia ja tarut, veden henget ja taivaan enteelliset linnut, kristinuskon kahlitsevat säännöt ja yhteiskunnan normit ja tavat. Maija pääsee niistä eroon asuessaan perheensä kanssa luodolla kaukana merellä. Siellä hän oppii pitämään puolensa ja elämään kuten itse haluaa. Toimimaan oman itsensä ja perheensä parhaaksi.

Lähes kestämättömät vastoinkäymiset, joita elämä tarjoilee, tekevät Maijasta vahvan. Hän ei koskaan murru, vaan löytää sisimmästään uusia voimanlähteitä, joiden avulla hän pystyy taistelemaan eteenpäin. Hän on todella yhtä luonnon ja läheistensä kanssa. Meri, joka vie traagisesti Maijan lapsen ja miehen, antaa myös Maijalle elannon. Lopulta Maija tekee sellaista, mitä tuon ajan naiset eivät tehneet. Hän perustaa lastensa kanssa eräänlaisen yrityksen. Hänellä on rohkeutta ottaa uusi laina ja hankkia kaljaasi. Hän luottaa itse laatimiensa laskelmien perusteella tekemänsä sijoituksen tuottoon.

Elokuva sijoittuu 1800-luvun puoliväliin, mutta sen käännekohdat eivät ole vieraita nykypäivän yleisöllekään. Visuaalinen puoli painottaa henkilöhahmojen todellisia, konkreettisia, subjektiivisia kokemuksia: miltä meri tuntuu, miten ruoho kahisee paljaiden jalkojen alla, miltä rakastetun iho tuntuu. Hahmot kuvataan oikeina ihmisinä, joilla on takkuinen tukka ja naarmuiset kädet, märät hameenhelmat tai auringon jumalainen valo kasvoillaan. He ovat aivan kuten me, mutta vain eri ajassa. Lähikuvia käytetään ahkerasti, ja lisäksi näytetään avaraa, suunnatonta maisemaa, jonka ainutlaatuinen saaristoluonto voi tarjota. Luonto on yksi elokuvan henkilöhahmoista. Se on osa Maijaa, ja Maija elää aidossa kosketuksessa luonnon kanssa.

Viitteinä, erityisesti visuaalisina, mainittakoon Andrea Arnoldin Humiseva harju tai Jane Campionin Piano, viimeksi mainittu sekä visuaalisena että narratiivisena viitteenä. Kerronnallisesti elokuva on jaettu kolmeen osaan. Osat eivät ole näytöksiä vaan päähenkilön elämän temaattisia kokonaisuuksia, jotka tukevat enemmän tai vähemmän kertovaa muotoa. Ne ovat Maijan kasvun vaiheita. Ensimmäisen osan teema voisi olla tytöstä naiseksi, toisen yksin nainen ja kolmannen Maija, joka kasvaa täysiin voimiinsa. Elokuvan jakaminen tähän tapaan helpottaa pitkien ajanjaksojen käsittelyä. Kunkin osan välillä hypätään ajassa pitkälle eteenpäin.

Minulle tämä elokuva on urani suurin haaste ja kiehtovin kertomus. Elokuva on ankara ja lämmin, kova ja pehmeä. Se on täynnä visuaalista kauneutta ja suuria tunteita, ja samaan aikaan se on pieni ja pienimuotoinen. Kaikkea sitä, mitä elämäkin on. Se on elokuva, joka ainakin täältä Suomesta on puuttunut. Suuri elokuva naisesta, joka voittaa olemalla oma itsensä. Joka on todellinen sankari. Maija ansaitsee olla elokuvan päähenkilö.

Tiina Lymi, ohjaaja

Tiina Lymi on suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on viime vuosien aikana kirjoittanut ja ohjannut useita menestyneitä elokuvia ja tv-sarjoja.

STORMSKÄRS-MAJA är en film vars tid är nu. Det är en mäktig berättelse om en ung kvinna som slår ut i blom under en tid då detta inte var kvinnor förunnat. Maja är en berättelse som alla borde se, just nu, då så många debatter pågår och världen är mitt i en omvälvning. Den skapar en bild av en exceptionell individ som under egendomliga och hårda omständigheter fick en möjlighet som alla borde få. Att få vara sig själv, både själsligt, sexuellt och funktionellt, använda hela sin potential och våga säga: Jag kan, jag vet hur, jag vågar.

Filmens kärna utgörs av huvudpersonen Majas förhållande till världen omkring henne, till det karga skäret där hon är i direkt kontakt med elementen: havet, berget och kärleken. Inom henne, harmoniskt, sida vid sida, lever myterna från en gammal, långsamt tynande värld, magin och sägnerna, vattnets andar och himlens förebådande fåglar, den kristna världens fjättrande regler och samhällets normer och seder. Maja slipper dem då hon lever med sin familj på skäret långt ute till havs. Där lär hon sig att ta för sig och leva som hon själv vill. Att göra det som rätt för henne själv och hennes familj.

De nästan omöjliga prövningarna som livet bjuder på gör Maja stark. Hon knäcks aldrig, utan finner i sitt väsen nya kraftkällor med vilka hon kan kämpa vidare. Hon är faktiskt ett med naturen och de nära och kära omkring henne. Havet, som tragiskt tar hennes barn och hennes man, ger henne också ett levebröd. Slutligen gör Maja något som kvinnor då inte gjorde. Hon startade något av ett företag med sina barn. Hon har modet att ta ett nytt lån och skaffa Galeasen. Hon litar på avkastningen på sin investering enligt sina egna uträkningar.

Filmen utspelar sig i medlet av 1800-talet, men den epok filmen handlar om kan inte fjärma dagens publik. I det visuella betonas personernas verkliga, konkreta, subjektiva upplevelser: hur havet känns, hur gräset prasslar under de bara fötterna, hur den kärastes hud känns. Personerna skildras som riktiga människor, med okammat hår och såriga händer, blöta kjolfållar eller med solens gudomlig ljus i ansiktet. De är precis som vi, bara i en annan tid. Närbilder används flitigt och dessutom visas det öppna, svindlande landskapet, det som den unika skärgårdsnaturen kan erbjuda. Naturen är en av karaktärerna i filmen. Den finns i Maja, och Maja lever i en sann kontakt med den.

Som referens, särskilt visuellt, bör nämnas Andrea Arnolds Svindlande höjder eller Jane Campions Piano, den sistnämnda både som visuell och narrativ referens.

Berättarmässigt är filmen tredelad. Delarna är inte akter, utan tematiska helheter i huvudpersonens liv som stöder den mer eller mindre episka formen. De är bågar i Majas uppväxt. Temat i den första delen kunde vara från flicka till kvinna, i den andra en ensam kvinna och i den tredje Maja som växer till sin fulla kraft. Att dela in filmen så här gör det lättare att behandla den långa tidsperioden i filmen. Mellan varje del hoppar man långt framåt i tiden.

För mig är den här filmen den största utmaningen och den mest fascinerande berättelsen under min karriär. Filmen är sträng och varm, hård och mjuk. Den är fylld av visuell skönhet och stora känslor, samtidigt som den är liten och småskalig. Allt det som livet också är. Det är en film som saknats, åtminstone här i Finland. En stor film om en kvinna som segrar genom att vara sig själv. Som är en sann hjälte. Maja förtjänar att få vara filmens huvudperson.

Tiina Lymi, regissör

Tiina Lymi är en finsk skådespelare, regissör och manusförfattare. Under de senaste åren har hon skrivit och regisserat många framgångsrika filmer och tv-serier.