RÖÖPERI OLI RIKOSTEN PESÄ

RÖÖPERI kertoo paitsi päähenkilöidensä Tompan ja Krisun, myös Mustalais-Karin, Arskan, Korpun, Ukin ja monen muun sekalaiseen konnajoukkoon kuuluvan kovanaaman vaiherikkaasta ja keinoja kaihtamattomasta matkasta, joka päätyy köyhyydestä rikosten kautta kunnialliseksi kansalaiseksi, linnaan – tai ennenaikaiseen hautaan. Lain kaitaa puolta valotetaan kaupunginosan oman poliisin, Koistisen, näkökulmasta.

Yhtäläistä kaikilla rikoksiin hairahtuneilla kaveruksilla on se, että he lähtevät liikkeelle pirtukaupasta ja ovat varmoja, että raha on ratkaisu kaikkiin heidän ongelmiinsa. Raha on tie surkeasta elämästä onneen, omiin alussa vaatimattomiin unelmiin. Rikollisen bisneksen voi lopettaa heti, kun rahaa on tarpeeksi. Kun rahaa alkaa pimeästä viinasta kertyä, nälkä kasvaa ja unelmat siinä ohessa.

Aleksi Mäkelä herättää Punavuoren legendat

Elokuvan alkuperäinen idea pohjautuu Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin RÖÖPERI – Rikoksen vuodet 1955-2005 -haastatteluromaaniin, jossa pahamaineisen Helsingin kaupunginosan menneitä aikoja muistelevat sekä poliisit että rosvot.

Toinen kirjan tekijöistä, Tom Sjöberg, kuului Punavuoren kaupunginosan rikollisjoukkoon ja on näytelmäelokuvan toisen päähenkilön, Tompan esikuva. On kuitenkin muistutettava, että niin Tompan kuin muidenkin elokuvassa esiintyvien hahmojen yhdenmukaisuutta ja vastaavuutta romaania varten haastateltuihin todellisiin henkilöihin on vahvasti dramatisoitu, etäännytetty ja sattumanvaraistettu. Vaikka elokuvan tapahtumalla olisi todellinen tausta, sen kokija on saattanut olla täysin toinen henkilö kuin elokuvassa.

RÖÖPERI-elokuvan tarina sijoittuu vuosien 1966-1979 välille, lukuun ottamatta lyhyttä 1950-luvulle sijoittuvaa takaumajaksoa.

”En mä väitä että rikollisuus olis ollu ainoo vaihtoehto, mut helvetin houkutteleva valinta se silti oli.”

RÖÖPERI on paitsi tarina Punavuoren kaupunginosan kasvateista ja heidän elämästään, miehistä jotka valitsivat rikollisuuden ammatikseen, samalla kertomus myös itse kaupunginosasta ja sen ihmisistä ja tunnelmasta – ajasta ja maailmasta jota sellaisenaan ei enää ole olemassa.

”Ei meitä edes pidetty rikollisina, me oltiin arvostettuja liikemiehiä .”

Vaikka elokuvan välittämä kuva Rööperin kaupunginosan ja kuvatun ajankohdan todellisuudesta näyttäytyykin sangen karuna ja raadollisena, on sen kaduilla seikkailevissa Tompassa, Krisussa, Mustalais-Karissa, Ukissa ja muissa elokuvan henkilöissä jatkuvasti läsnä samanaikaisesti sekä herkkyyttä, lämpöä että huumoria: ominaisuuksia jotka pakottavat katsojan pitämään heistä, itkemään ja nauramaan heidän kanssaan – ja heidän puolestaan.

”En tiedä, joudunko helvettiin vai taivaaseen, yhtä paljon kavereita on kummassakin.”